Osaamista etsimässä

Osaamisen kehittäminen on ajankohtainen puheen aihe koska tahansa.

Elämme työelämän toiseksi suurinta murrosta. Digitalisoitumista. Tätä voidaan verrata teollistumisen merkitykseen työelämän ja talouden mullistajana. Digitalisaation historia voidaan ajatella alkaneen toisen maailman sodan aikoihin, kun Saksassa suunniteltiin ensimmäisiä laskentatietokoneita. Koneiden koko on niistä ajoista, jonkun verran pienentynyt, mutta laskutoimituksia niillä voi edelleen tehdä. 

Osallistuin aikaisemmin syksyllä Tieke ry:n Vaikuta&Vaikutu -seminaariin, jossa Työelämäpörssissä pohdittiin työelämän muuttumista ja millaista osaamista tulevaisuudessa työpaikoilla tarvitaan. Siitä oma laajempi kirjoituksensa.

Tulevaisuudessa on tietokoneilla yhä suurempi merkitys työelämässä. Työ ei tule meiltä ihmisiltä koskaan loppumaan, vaikka työ tuleekin muuttumaan radikaalisti. Automatisaation ja robotisaation myötä monet nykyisetkin ammatit tulevat poistumaan. Mutta ei hätää, uusia ammatteja tulee tilalle. Suomalaisen työelämän muutoksesta kertovassa Työ- ja Elinkeinoministeriön raportissa (2014/30) pohdittiin myös millaista osaamista tulevaisuudessa työssä käyvä ihminen tarvitsee. Voitaisiin sanoa, että tulevaisuudessa tarvitaan laaja-alaista täsmäosaamista, joka voidaan siirtää useiden toimialojen käyttöön useissa erilaisissa tehtäväkuvissa. Puhutaan hybridiosaamisesta. 

Vaikka puhutaankin paljon siitä, että koneet tulevat tekemään monia meidän nykyisiä työtehtäviä, että koneista tulee älykkäitä, niin on  osa-alueita joihin koneetkaan eivät pysty. Nimittäin sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja tunteisiin. Meitä ihmisiä tullaan tulevaisuudessakin tarvitsemaan töihin, joissa tarvitaan sosiaalisia taitoja, kosketusta, luovuutta, uuden keksimistä, koneiden ja robottien kehittämistä, keksimistä, jne. 

Toisaalta digitalisaatio muuttaa myös oppimisympäristöt ja opettamisen. Muistan 90 -luvulla, kun käytiin ensimmäisiä keskusteluja etäopetuksesta, kun Lapissa lopetettiin joidenkin  kuntien lukio-opetus kokonaan, tai opetusta keskitettiin suurempiin koulutusyksiköihin ja opettaja piti oppitunnin esim. videon välityksellä. Ajatella, että nykyisin nuo video-konferenssit tai videopuhelut ovat monella jo arkipäiväinen kommunikointiväline. Opettamista ja oppimisympäristöjä siirtyy korkeakoulujen ja yliopistojen puolella vinhaa vauhtia digitaaliselle aikakaudella ja verkkokoulutuksiksi. Suoritan myös itse omat Kasvatustieteen opintoni verkkoympäristössä. Täysin. 

Kuinka moni meistä viestiikään työkavereiden kanssa eri aikavyöhykkeissä, sosiaalisissa medioissa, sähköpostilla ja edellä mainituilla videopuheluilla? Aika monet. Harvassa ovat ne ammatit ja työt, jotka eivät missään vaiheessa työpäivää vaadi jonkinlaisen digitaalisen välineen käyttöä. Älypuhelimen, kämmentietokoneen, tietokoneen, ajanseurantalaitteen, tai muun vastaavan käyttö on tullut meille jo arkipäiväiseksi. 

Ymmärrän ihmisten vastustuksen automation lisääntymisen edessä. Monella meistä on uuden oppimisen paikka edessä. Se voi olla osaamisen lisäämistä, laajentamista tai ihan kokonaan uuden ammatin oppimista. Onhan se pelottavaa. Vielä 30 vuotta sitten ajateltiin, että mennään kouluun, valmistutaan ja tehdään töitä samoissa tehtävissä eläkeikään asti. Nykyisin ei ole ollenkaan kummallista valmistua kolmeen ammattin, joihin yhteenkään et työllisty, kuten lehdestä saimme lukea. 

Miten se työ sitten tulee muuttumaan? Siitä mielestäni kirjoitti napakasti Janne Gylling, joten käypä lukaisemassa täältä. 

Mitä on digitaalinen osaaminen ja miten sitä kehitetään?

Oletko pohtinut mitä tarkoitetaan osaamisen kehittämisellä? Kuka siitä on vastuussa? Miten osaamista kehitetään digitaalisin keinoin? Tässä blogikirjoituksessa yritän vastata kaikkiin noihin kysymyksiin. Tai antamaan ainakin lisää pohdittavaa. 

Osaamisen kehittäminen lähtee tästä.

Osaamisen kehittämistä tulisi painottaa digitaalisia keinoja hyödyntäen kohdennettuihin kokonaisuuksiin, eikä laaja-alaisiin yleishyödyllisiin asiakokonaisuuksiin. Osaamista pitäisi kehittää siellä, missä sillä on suurin merkitys, eli organisaation ydinosaamisessa. Osaamisen kehittämisessä olennaista olisi hyödyntää niitä digitaalisen median keinoja, jotka edesauttavat oppimista ja osaamista. Pelkkä ruudulta lukeminen ei ole tällaista. 

Pedagogisten menetelmien ja materiaalien tulisi olla oppimista tukevia ja edistäviä. Hyvin kirjoitettu tiivis artikkeli tai blogi - kirjoitus voi olla sellainen. Usein verkko-oppimismateriaalia katsoessani ja  kuunnellessani huomaan, että on unohdettu ihmisen oppimisen ja uuden tiedon luomisen tavat ja keinot. Ei ole sama onko verkko vain lisä- tai oheismateriaalin jakelukanava vain todellinen oppimisympäristö. Oppimisympäristö vaatii sisältöä, pedagogista suunnittelua ja menetelmiä. Se vaatiin uudistuvaa ja ajantasaista materiaalia, jotta se motivoi, jotta ihminen oppii. Digitaalisessa oppimisympäristössä voidaan jakaa uutta tietoa nopeasti ja tehokkaasti, samalla opettaen digitaalisten välineiden ja ratkaisujen käyttöä. 

Osaamisen kehittämistä suunniteltaessa pitäisi keskittyä käytännöllisiin asioihin, joita yksinkertaisesti vain täytyy oppia ymmärtämään, jotta työntekijä osaa selvitä itsenäisesti omasta työstään. Digitaalisen osaamisen kehittämisessä ollaan vasta alkutekijöissä, joten työtä on jokaisessa organisaatiossa vielä paljon jäljellä. Kelkkaa ehtii vielä hyvin. Suunnittelu kannattaa aloittaa huolellisesti ja tarkasti miettien mitkä ovat teidän organisaation ydinosaamisalueet ja miten digitalisaatio tulee vaikuttamaan niihin. Digitaalisen osaamisen kehittämisen pitää ensin lähteä liikkeelle yrityksen johdosta. Johdon usko asiaan, sen oma kiinnostus ja sitoutuminen osaamisen kehittämiseen on avaintekijä tässäkin asiassa. 

Mitä digitaalisen osaamisen kehittäminen on?

Osaamisen kehittämisestä digitalisoituvassa ympäristössä on käytetty sanoja tietokoneavusteinen opetus, etäopetus, opetus- tai koulutusteknologia. Puhutaan paljon myös eOppimisesta tai eLearning. eOppiminen on elektonisin välinein tapahtuvaa oppimista, se on web-pohjaista opettamista ja oppimista, jälkimmäisessä tapauksessa voidaan puhua joko internet based learning eli IBL tai web based learning eli WBL, jossa opetuksessa korostetaan verkon merkitystä. eLearning on myös soveltuvien tietojen ja taitojen kehittämistä digitaalisilla viestintävälineillä. Näitä välineitä voi olla niin tietokone, pelikonsoli, älypuhelin, tablet-tietokoneet tai muut vastaavat mukana kulkevat välineet. 

Digitaalinen osaamisen kehittäminen on monitahoinen oppimisprosessi. Se vaatii niin koulutusorganisaatiolta tai koulutussuunnittelijoita, tietohallintoa kuin yrityksen johtoa. Työntekijää unohtamatta. Hänhän tässä opettamisen kohteena loppujen lopuksi on.

Miten digitaalista osaamista kehitetään?

Digitaalisen osaamisen kehittämisessä pitää ottaa huomioon useita tieteenaloja. Koulutus ja osaamisen kehittäminen on ovat usein ulkopuolisen konsultin suunnittelemia kursseja tai koulutuskokonaisuuksia, joita työntekijä suorittaa jotta pääsee pois työpöydän ääreltä, saa työhön mahdollisesti uutta sisältöä tai jotain muuta. 

Osaamisen kehittämistä suunnitellaan turhan usein uusien tietojärjestelmien tai oleellisten ohjelmien päivitysten ja muutosten myötä tulleisiin tarpeisiin. Koulutuksia suunnitellaan usein ilman tietohallinnon ihmisten kanssa käytyä vuoropuhelua. Tällaisissa tapauksissa loppukäyttäjälle jää hämärän peittoon, jollei jopa täysin pimentoon, yrityksen sisäinen tietotekninen infrastruktuuri, tietojärjestelmät, laitteistot jne. He eivät osaa, heidän ei ole tarvinnut tai heitä ei ainakaan ole kannustettu hyödyntämään tietotekniikkaa tai yrityksen sisäistä tietoverkkoa laajamittaisesti omassa työssään. Tällöin keskinäinen vuorovaikutus jää heikoksi, eikä organisaation sisäistä osaamista näin ollen ehkä saada hyödynnettyä täysin. Vuorovaikutuksessa ihmisen kesken, eli kahvipöytäkeskusteluissa, lounastapaamisissa tai muissa informaaleissa vuorovaikutustilanteissa osaaminen kehittyy tehokkaammin kuin koulutuksessa, jonka sisältö ja soveltaminen arkipäivän työhön jäävät heikoiksi. 

Tietohallinto tarkastelee omaa osaamisen kehittämistä teknologisesta näkökulmasta. Se huomioi oppimismateriaalin kuormituksen määrää tietoverkossa, tietoturvallisuutta, järjestelmien integroitumisen olemassa olevaan järjestelmään. Se ei kiinnitä huomiota oppimismateriaali sisältöihin tai käyttäjäkokemukseen, johon taas koulutusyksikkö perustaa omat päätöksensä. Koulutusyksikkö katsoo osaamisen kehittämistä järjestelmään kirjautumisen helppouden, digitaalisen oppimateriaalin laadun ja oppimisen seuraamisen kautta. Yrityksen johto tarkastelee osaamisen kehittämistä tuottavuuden, tehokkuuden, ydinosaamisen kehittymisen, laadun, asiakastyytyväisyyden ja investointien tuoton paranemisena. Mikäli osaamisen kehittämisen oppimisympäristöt perusteltaisiin vain tietoteknisen osaamisen tai liiketoiminallisten prosessien varaan oltain syvällä suossa. Pedagogisten menetelmien mielekkyyden oppimispsykologia ymmärtämisen liittääminen autta oppijaa muodostamaan kokonaiskäsityksen opittavasta asiasta ja mieleen jää olenanaiset asiat. 

Digitaalisten viestintäteknologioiden ja tietotekniikan lisääntyminen tuovat mukanaan osaamisen kehittämiseen uudenlaisia muotoja. Kehitys tulee vaikuttamaan myös formaaliin koulutukseen. Digitaalinen osaamisen kehittäminen ei ole vain koulutusta, opetusta tai oppimista. Se sisältää erityisesti digitaalisen viestintäteknologian ja sosiaalisen mediaan hallitsemista. Digitaalisen osaamisen kehittämisen pitää luonnollisesti keskittyä myös organisaation ydinosaamiseen, siihen kilpailutekijään jota ei voida ostaa rahalla, joka ei ole kiinni vain muutamissa avaintekijöissä, vaan jonka perusteella organisaatio voi perustella oman olemassa olonsa ja elinehtonsa. 

Digitaalisen osaamisen kehittämisen osatekijät.

Liiketoimintaprosessit ja niiden kehittäminen ovat digitaalisen osaamisen kehittämisessä avaintekijän asemassa. Viestintäteknologia toimii työkaluna, johon pedagogiikka menetelmät, mutta liiketoimintaprosessi luo tarpeet, sisällön, rakenteen ja muodon oppimiselle. 

Perinteinen osaamisen kehittäminen on pedagogiikan ja liiketoiminnan yhdistämistä. Digitaalinen viestintäteknologia yhdistettynä pedagogiikkaan selventää ihmisen käyttäytymistä ja oppimista verkossa, sekä sitä millaisia mahdollisuuksia verkkopohjainen vuorovaikutus tuo opettamiseen ja oppimiseen. 

Digitaalisen osaamisen kehittämisen menestyksen edellytyksenä on  verkkopedagoginen, digitaalinen ja liitetoiminnallinen ymmärrys. Pienet ja suuret oppimiskokonaisuudet huomioivat oppimateriaalin sisällön, tilanteeseen ja kulttuuriin sopivat pedagogiset menetelmät, oppimistarpeet ja -tavoitteet, teknologisten valintojen perusteet , niiden mahdollisuudet ja rajoitukset, ydinosaamisen keskeiset tekijät sekä osaamisen arvioinnin. 

Kenellä on vastuu osaamisen kehittämisestä?

Istuin itse pari kuukautta sitten koulutuspäivässä, jossa kouluttaja kysyi tätä samaa. Jäin päivän jälkeen pohtimaan asiaa. Jos osaamisen kehittämisestä, digitaalisten viestintätaitojen ja -välineiden hyödyntäminen ja ydinosaamisen kehittäminen ovat meidän jokaisen työntekjän vastuulla, niin miten määritellään organisaation vastuu? Onko organisaatiolla vastuu mahdollistaa osaamisen kehittäminen, luotava siihen valmiit oppimisympäristöt organisaation sisälle, ostettava osaamista ulkoa, vai mahdollistettava laajasti organisaation sisäisen osaamisen jakaminen? Jälkimmäisellä tarkoitan jokaisella meillä olevan hiljaisen tiedon jakamista organisaation, liiketoimintayksikön tai tiimin sisällä. Koska sinä viimeksi opetit jollekin joitain uutta? Mitäpä jos aloittaisit heti tänään? Me kaikki voimme auttaa omaa tiimiä, omia kollegoita, läheisiä, ystäviä tai vaikka esimiestä oppimaan jotain uutta, joka on meille hyvin helppoa ja itsestään selvää. 

Toivotan sinulle ja organisaatiollesi hyvää matkaa osaamisen kehittämisen polulla. Toivon jännittäviä ahaa- elämyksiä, uusia oivalluksia, iloisia onnistumisen tunteita ja lisääntyvää vuorovaikutusta organisaation sisällä, yli organisaatiorajojen ja poikki koko toimialan.

LÄHDE: